My world tour ♥

Tänään heräsi kaipuu ulkomaille ja päätinkin sitten tehdä tällaisen matkailujutun.
Eli olen matkustellut jonkin verran. Lähes aina perheen kesken on matkustettu.
Viimeisin matka tehtiin Turkin Alanyaan alkukesästä 2011. Oli muuten ihan kiva reissu, mutta paloin aika pahasti :(
Kuva on sellaiselta laivamatkalta

Sitten sitä edellinen reissu suuntautui Egyptiin ja Hurghadaan. Punainen meri oli vaan jotain niin kaunista ♥
Tahtoo uudestaan!

Tittidii!
Ja sitten on käyty Kyproksella, Kanarialla, Ranskassa, Sveitsissä, Saksassa, Ruotsissa ja U.S.A:ssa.
Vielä kuva Tukholmasta viime talvelta. Siis oikaisen. Tukholman reissu oli viimeisin ulkomaanmatka.

Matkakuumeisena terveiset täältä Suomesta :(
Milya

What's up in my head?

Tässä on nyt alkuun yksi biisi, joka kannattaa kuunnella. Kuunnelkaa vaikka samalla kun luette :)
                         
 Apua! Nyt laskin että koulun alkuun on enää 14 päivää!
Miksi kesä on aina näin lyhyt? Miksi, miksi ja miksi!
Mä en oo ehtiny muutaku sähläämään :( Siis kirjaimellisesti sössin jotain ja pahasti.
Oli tän kesän aikana ihan kivojakin juttuja, esim. musiikkileiri ja ripari.
Kavereitakin on tullu nähtyy vähän ja sit on käyty mökillä -.-.
Mutta mitä mä valitan! Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... Tai sit ei.
Mut lomaa on jokatapauksessa VIELÄ kaksi viikkoa. Sitten on aika palata koulun penkille ja kärsimään vielä viimeinen peruskouluvuosi.
Positiivisuutta, positiivisuutta!
Mutta silti mä alotan stressaamisen... Entä jos? Ja sitten kun... Mitä jos mä en tuu toimeen ihmisten kanssa tai jään ulkopuolelle? Se on mun pahin pelkoni koulun alkamisesta. On inhottavaa vaan 'roikkua' mukana.

On koulun alkamisessa positiivisiakin puolia!
Näkee uusia ihmisiä ja toivottavasti saa uusia kavereitakin.
Ja sit pääsee tietty shoppailee kouluvaatteita ja muuta sälää: laukkuja, kyniä, hiustarvikkeita yms.
Nyt mä aion kunnostautua ja tehdä jotain mun 'tyylille'.
Mutta mikä sopii tällaselle ihme hiipparille :D? No en kyllä rupea lissuilemaan, mutta jotain täytyy tehdä.

Taas tuli tekstiä vähän räjähdysmäisesti.
Milya

Hunger Games :O

Heippa taas!
Mut lukittiin viikonlopuks mökille eristyksiin. No tehtiin me siellä kaikkea kivaakin, mutta ei siitä sitten enempää.

Tänään mulle tuli mieleen syömishäiriöt. Itseasiassa ajatus ponnahti jostain viimeviikon Iltalehden otsikosta kun osui silmiin.
Juttu kertoi syömishäiriöstä toipuneesta Maiju Torvikoskesta, joka "kirjoitti syömishäiriön ulos".
Sitten mulle tuli mieleen, että miks erityisesti nuoret aikuiset sairastuu syömishäiriöön?
Mulla oli mökillä mahdollisuus päästä koneelle ja kävinkin lukemassa iltapäivälehtien nettijuttuja.
Seuraavaksi tajusin lukevani laihdutusartikkelia :o
No sitten lopetin sen lukemisen, mutta huomasin uudestaan iltampäivällä laskevani omaa BMI:täni.
Miksi? Miksi täysin normaalikokoinen ja terve nuori tarvitsisi laihdutusvinkkejä?
No ei kyllä minkään takia. Muutenkin nuorella iällä laihduttaminen voi olla terveysriski.
Silti yhä enemmän ja enemmän tulee otsikkoja "Julkkikset hurahtivat uuteen diettiin" ja "Julkkikset suosivat nyt tätä diettiä".
Suurin osa näistä julkisuuden henkilöistä, joiden sanotaan olevan kauniita, ovat järkyttävän laihoja. Miksi he siis laihduttavat ja laihduttavat? Näyttääkseen kauniimmilta?
Eivätkö he tajua asettavansa nuorille (ja tietysti vanhemmillekin ihailijoilleen) hirveitä ulkonäköpaineita?
Tietysti on myönnettävä, että ylipaino on lisääntynyt ja monilla on ehkä aito tarve laihduttaa.
Miksi kuitenkin terveellisistä elämäntavoista tehdään laihduttamista ja oikeasti hyvin eläville annetaan se kuva, että kaikkien täytyy laihduttaa?
Mitä (anteeksi ruma sana) helvetin väliä on painoindeksillä tai kehon rasvaprosentilla? Ihmisiä on eri mallisia, eikä siitä pääse mihinkään. On olemassa jänteviä, jotka ehkä painavat suuren lihasmassansa takia enemmän ja sitten on myös luonnostaan laihoja, jotka syövät vaikka kuinka ja painavat silti vähän.
Miksi on tavoiteltavaa olla niin hirvittävän laiha?
Keskiajalla ja aina 1800 luvun loppuun asti oli terveyden merkki jos oli hieman pyöreä.
Onneksi monet ymmärtävät, että anoreksia on sairaus. Mutta sitten on pro ana. Hengenvaarallista touhua sanon minä.
Tunnustettakoon, että olin itsekin aika niukalla sairastua.
Nämä muutamat kuvat mitä löysin ovat We♥it :sta

No lopputulos tämän sekavan ja sekalaisen tekstin jälkeen on tämä: minä syytän mediaa.
Eli ihmiset: rakastakaa itseänne. Terve mieli viihtyy terveessä kehossa ja terve keho terveen mielen kanssa :)
Näihin aatteisiin liittyen pari blogia:
againstproana.blogspot.com (ei päivitetä enää, mutta hyvä tarina luettavaksi)
maijuemilia.blogspot.fi 

Kiitos ja näkemisiin :)
Milya

Blogging 'round the clock (0:00)

Heippa!
Päätin sitten aloittaa bloggaamisen KUNNOLLA uudestaan.
Nyt on tultu lueskeltua kavereiden blogeja niin ajattelin tehdä oman.
Tässä blogissa haluan keskittyä kertomaan omista mielipiteistä, unelmista ja miksei sitten välillä vaikka arkipäivästäkin.
En kuitenkaan mielelläni kerro kovin tarkkaan kuka olen, vaan voin vähitellen avata uusia ikkunoita elämääni. Olipas selkeää :D
Kerrothan miten löysit blogini :)
Ja kaikki vinkit ovat tervetulleita! Olen ihan surkea tietokoneasioissa.

Miksi perustin blogin?
Perustin blogin, koska haluan vähän purkaa julkisuuteen kaikenlaista. En nyt tarkoita että haluaisin olla kovin 'feimi', vaan lähinnä jotta samanhenkiset löytävät itselleen uuden tukijan. Ajattelen paljon ja päiväkirjankaan pitäminen ei ole sama asia, kuin jos tietää jonkun lukevan.
(Kielioppi edellisessä lauseessa on kyllä ihan kympin arvoinen)

Mitä odotan blogin pitämiseltä?
No ainakin toivon, että löytyy kiinnostuneita lukijoita. En halua päivittää blogia facebookiin tai minnekään muuallekaan. Jos joku tämän löytää niin sitten löytää. Omapahan on mokansa :D

Millaista blogia haluan pitää?
En halua sekoittua massaan vaan olla persoonallinen. Minusta ei ole mihinkään lifestyle -blogin pitämiseen. Ei aika ja kuvat riitä. Tosiaan on tarkoitus kertoa omista mielipiteistä ja ajatuksista sekä unelmista.

Mistä nämä kysymykset sitten tulivat?
Vastaus on helppo. Keksin itse tässä aikani kuluksi.

Kyselkäähän tekin blogiini eksyneet, niin ettei tarvitse keskustella yksin.