I'm still here!

Olen siis edelleen täällä :)
Työn alla kauneustagi (in English) ja koulupostaus.
Elkääs siis karatko ;)
♥Milya

I'm back!

Heippa ja anteeksi postaustauosta.
Netti ei ole suostunut toimimaan enkä ole bloggeriin siis päässyt.

Päivän aihe on.........
Koulu ja harrastukset :)

Ensin muutama kysymys teille ja sitten vastaan samoihin itse.

1. Oletko vielä koulussa?
2. Jos vastasit edelliseen kyllä, niin millä asteella? (peruskoulu/lukio/korkeakoulu)
3. Onko sinulla harrastuksia?
4. Sopiiko udella, että mitä?
5. Asioita, joita kaipaat koulussa?

Ja omat vastaukseni:
1. Jep.
2. Peruskoulussa vielä :)
3. On
4. Harrastan tanssia ja musiikkia :)
5. Koulusta kaipaan kavereita, sekä erityisesti ihanaa luokkaamme.

Siirrytäänpäs eteenpäin...

Olenkohan ainoa, jonka mielestä osa harrastuksista on aivan kohtuuttoman kalliita?
Tarkoitan nyt siis tuhansia euroja vuodessa.
Tällaisia harrastuksia ovat esim. golf, instrumenttien pidemmälle soittaminen, kilpavoimistelu ja -tanssi, baletti sekä ratsastus.
Monet kaupungit tarjoavatkin harrastusmahdollisuuksia edullisemmin, mutta silti ne ovat joillekin liikaa.
Eikö kaikilla pitäisi olla sama mahdollisuus?
Kuulostan kai tekopyhältä, kun itse harrastan juuri tanssia ja soittamista,mutta näissä harrastuksissa kyllä näkee tämän "luokkaeron": valitettavasti.
Onko siis mahdotonta että köyhistä oloista tuleva nuori, joka haluaisi tanssijaksi, pääsisi koskaan harrastamaan? Melkeinpä on niin.
Onneksi on avuliaita ihmisiä, jotka pitävät vapaaehtoistyönä kaikenlaisia harrastuksia.
Peukut pystyyn heille!
Tietysti on kuitenkin edullisia harrastuksia, joissa voi päästä pitkälle. Esim. yleisurheilu ei ole aivan kohtuuttoman hintaista. Eikä pidä unohtaa kouluja ja kerhoja.

Tähän loppuun sanoisin vielä, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään! Sanokaa vaan, jos joku tekstin osa ei tunnu mukavalta niin harkitsen sen poistamista.
♥ Milya

We♥It

We♥It

We♥It

Lontoo 2012

Heippa.
Kuten otsikko varmasti melkein kaikille kertoo, niin nyt ajattelin Olympialaisia. Itseasiassa en ajatellut itse kisoja vaan sitä, mitä kisojen takana tapahtuu.
Aloitan ihan urheilijoista.
Kuten moni varmasti onkin huomannut, niin Kiina on Olympialaisissa melko suuressa osassa. Joukkueen koon lisäksi myös mitaleita kertyy aika paljon. Mutta mitä siellä Kiinassa tapahtuu harjoitusvaiheessa?
Kuuleman mukaan pieniä lapsiakin rääkätään aivan uskomattomilla treeniohjelmilla.
Jopa viisivuotiaita laitetaan samanlaiseen treeniin kuin aikuisia meillä Suomessa.
Kuulostaa aivan karmealta.
Ja karmeaahan se onkin.
Uimareita painostetaan tunteja päivittäin, yleisurheilussa on aivan sama meininki, mutta voimistelu on aivan oma lukunsa. Lapsia venytetään äärimmilleen pakosta ja armoa ei anneta, vaikka loukkaantuisi kesken treenin. Useimmiten lapset pakotetaan voimistelemaan. Heidän mielipidettään ei kysytä.
Mistä tämä kaikki johtuu? Pakonomaisesta tarpeesta menestyä vai jostain muusta? Kiduttamisen ilosta?
Suomenkin voimisteluharjoitukset näyttävät rajuilta, mutta ne eivät ole mitään verrattuna Kiinaan.
Mutta voiko kaikki olla tottakaan? Kuvat puhuvat puolestaan

Seuraava aihe: doping.
Voiko nykyään pärjätä ilman?
No ei voi. Mitä iloa on kisata, jos tietää häviävänsä raskaasti dopatuille kilpailijoille? Ja sitten kun paras huomaa muiden saavuttavan, niin lisätään vähän aineita!
Argh! Ja tätä tapahtuu kaikkialla. Ja se on myös tiedossa.
Miksi pitää ylipäänsä olla ammattilaisurheilijoita? Mikseivät kaikki voisi liikkua vain kunnon ja elämäntavan vuoksi. Ei tarvitsisi kilpailla. Urheilu on kuitenkin parempi kilpailukeino, kuin sota.
Tässä vielä kuva liittyen dopingvuodatukseeni:

Iltalehden sivuilta

Ja tämä kuva näin loppukevennykseksi. Nauroin kyllä niin paljon :D

(c) Al Bello, Getty Images [Olympialaisten uimahyppääjä]

 Näihin tunnelmiin :)
Milya